Junnut ja seniorit brasilialaisen jujutsun pyörteissä

Kirjoittanut Mikko Harju.

Kamppailu-urheilukeskus on vuosien saatossa kasvattanut suosiotaan Porissa kamppailuharrastajien piireissä ja viime vuosina myös junioritoiminta on alkanut kukoistaa. Helmikuun alkupuolella Kamppailu-urheilukeskuksen lapset ja nuoret putsasivat pöydän Riihimäen Junnucupista nappaamalla peräti neljä mitalia, joista kolme kappaletta olivat kaikista kirkkaimpia eli kultaisia.

Kilpaileminen on kuitenkin vain ikään kuin kirsikka kakun päällä ja kamppailulajit ovat erinomainen harrastus kenelle tahansa lapselle tai nuorelle. Kamppailu-urheilukeskuksen junioripuolen brasilialaisen jujutsun valmennuksesta reilut puolitoista vuotta vastannut Jarkko Suominen suositteleekin lajia monipuolisuuden vuoksi.

-  Harrastus on hyvä aloittaa jo pelkästään hyvän yleiskunnon saamiseksi. BJJ:ssä (brasilialaisessa jujutsussa) oppii nöyrää itsevarmuutta ja lapsista tulee sosiaalisempia. Salilta tulee myös kurinalaisuutta sekä itsepuolustustaidot, Jarkko luettelee muutamia lajin lukuisista hyvistä puolista.

Junioritoimintaa Kamppailu-urheilukeskuksella on ollut tarjolla muutaman vuoden ajan ja kehitys on koko ajan mennyt hyvään suuntaan. Harrastajien määrä on hyvässä nousussa ja Porissa on tarjolla lähes kaikille ikäryhmille ohjattua valmennusta. Pienimmät lapset voivat mennä nassikkapainiin (5-6v), vähän vanhemmat junnubjj:n pariin (7-11v) ja nuorillekin löytyy oma ryhmä (12-14v). Painilajien lisäksi myös potkunyrkkeilyn puolelta löytyy junioreille omaa valmennusta.

- Laji sopii sekä tytöille että pojille. Kamppailu-urheilukeskuksella on mahtavat puitteet harjoittaa lajia. Sieltä löytyy tatamin lisäksi myös kuntosali ja junioritoimintaa kehitetään koko ajan, Jarkko jatkaa innostuneena.

Myös valmentajan kannalta juniorivalmennus on kiinnostavaa hommaa, sillä lapsissa kehitys on nopeaa ja todella palkitsevaa. Jarkko Suominen korostaakin, että valmentajan kannalta tärkeintä ei ole lasten kisamenestys, vaan taustalta löytyy vielä suuremmat ajatukset:

- Yksinkertaisesti se miten näkee lasten kehittyvän niin tekniikoissa kuin ihmisenäkin.

Lasten harjoituksissa keskitytään paljon liikkuvuuden ja perustekniikoiden harjoitteluun. On tärkeää luoda urheilullinen pohja nuorena, jotta valmiudet ovat vanhempana kunnossa. Mukaan pyritään ottamaan kaikki innokkaat harjoittelijat, eikä lähtötasolla ole väliä. Jarkko kuitenkin korostaa, että lasten kanssa joutuu olla tarkkana, koska mitä nuoremmista lapsista on kyse, niin sitä enemmän huomiota he tarvitsevat. Valmentajan työ on vastuullista niin tekniikoiden opettamisessa kuin kasvattajanakin.

- Pyritään ottamaan kaikki mukaan, mutta tietysti jos ei pysty painimaan muiden kanssa, niin täytyy aina katsoa tilannekohtaisesti. Valmentajalla on kuitenkin vastuu lapsista ja turvallisuus on ensisijaisen tärkeää, Jarkko kertoo roolistaan.

Kamppailu-urheilukeskuksen yksi menestyneimmistä ja ahkerimmista junioriharjoittelijoista tulee samasta perheestä Jarkon kanssa. Kaisa Suominen on harjoitellut ”brassijujutsua” puolitoista vuotta ja laji vei heti mukanaan.

- Veljen kautta päädyin lajiin. Mä kävin katsomassa Jarkon treenejä ja lajiin tuli pieni innostus, Kaisa muistelee päätymistään lajiin.

Ahkerasti harjoittelevan Kaisan tavoitteet ovat ensisijaisesti kilpailuissa, mutta monipuolisuuden vuoksi hän suosittelee lajia ehdottomasti kaikille.

- Suosittelen tätä lajia kaikille mun ikäisille ja myös vanhemmille. Lajissa on itsepuolustusta ja oppii pääsemään vaikeista tilanteista pois. Täällä on enemmän poikia harrastajina, mutta sekä tytöt että pojat sopivat mielestäni hyvin lajiin, Kaisa hehkuttaa.

Nuorempi Suominen on päässyt harjoittelun lisäksi jo kilpailun makuun ja tavoitteet nousevat koko ajan, vaikka vielä nuoresta tytöstä on kyse.

- Harjoittelen kolme kertaa viikossa. Junnujen harjoitusten lisäksi käyn aikuisten treeneissä, koska siellä tekniikat ovat välillä mielekkäämpiä ja siellä oppii kaikenlaisia uusia tekniikoita. Siellä on myös kovempaa treeniä, Kaisa jatkaa.

BJJ:n lisäksi harrastuksiin kuuluu nousenevassa määrin painonnostoa ja uintia. Kilpailukokemusta on karttunut jo useista kilpailuista ja edellisellä kerralla Riihimäen Junnucpista tuliaisena oli oman sarjan kultamitali.

- Mä jännitän aika paljon kilpailuja. Paikan päällä tulee jännitettyä aika paljon ja pelkään, että häviän ottelun, Kaisa kertoo kilpailuista.

Lapsissa ja nuorissa pojat sekä tytöt ottelevat samoissa sarjoissa, mikä tuo oman mausteensa otteluihin. Aina myöskään voitot eivät tule helpolla, vaan haasteita riittää jokaisessa turnauksessa.

- Vähän se jännittää, kun sarjassa on tyttöjä ja poikia. Mun mielestä pojat ovat vaikeampia vastustajia, koska ne käyttävät voimaa enemmän. Vaikeita otteluita on ollut aika paljon, mutta finaaliottelu (Junnucupissa) oli vaikein ottelu siellä, Kaisa kertailee voitokkaan kilpailun tapahtumia.

Isoveli Jarkko kuvailee Kaisaa harrastajana aktiivisena ja oppimishaluisena persoonana:

- Kaisa on innokas ja määrätietoinen harjoittelija, joka pyrkii koko ajan parempaan. Isoimpiin Kaisan vahvuuksiin kuuluu ehdottomasti asenne harjoitteluun ja muihin harjoittelijoihin. Heikkouksiin kuuluu passiivisuus, josta ei tosin ollut Riihimäen kisoissa jälkeäkään.

Junnuilla on siinä mielessä herkullinen ja hieno tilanne, että omalta kotisalilta löytyy taitavia ottelijoita paljon. Myös Kaisan esikuvat lajin parista löytyvät läheltä, sillä Kamppailu-urheilukeskuksen aikuisottelijat ovat tehneet nuoreen tyttöön vaikutuksen. Ottelullisen esikuvan nimeämiseen Kaisalla ei mene kauaa aikaa, vaan nuoren tytön suusta tulee nopeasti yksi nimi:

- Tämä on hyvä paikka treenata. Täällä on oikeastaan kaikki hyvää. Mä haluaisin olla yhtä hyvä kuin Koiviston Teemu, Kaisa toteaa hieman ujosti.

Esikuva ei ole lainkaan huono, sillä Koiviston tililtä löytyy muun muassa viime vuodelta upea saavutus BJJ:n maailmanmestaruuskilpailuista, joissa hän voitti sinivöisten MM-kultaa.

 

Seniorit tuovat vastapainoa junioreille

Siinä missä junioritoiminta on alkanut kukoistaa Kamppailu-urheilukeskuksella, niin senioritoimintaa ei varsinaisesti ole. Kamppailulajien puolelta löytyy harrastajia laajalta ikäjakaumalta, mutta perinteisesti on ajateltu että kamppailulajit ovat nuorten miesten hommaa. Näin ei kuitenkaan ole ja sen on todistanut muun muassa pari viikkoa sitten senioreiden SM-kisoissa kilpaillut Mikko Reuna.

35-vuotias Reuna pitää tärkeänä asiana sitä, että myös vanhemmalla iällä on mahdollisuus kehittyä vaativassa lajissa ja pärjätä nuorempien mukana. Hänelle brasilialainen jujutsu onkin antanut elämään enemmän kuin mikään toinen urheiluharrastus aiemmin.

- Kyllä tämä laji sellainen henkireikä on. Kun on päivät töissä ja lasten kanssa touhuaa, niin kyllä se tuo vastapainoa. Mulla on kuitenkin halu oppia tätä lajia. Laji on kuitenkin haastava ja tarvitsee olla maltillinen, Reuna kertoo kokemuksistaan BJJ:n parissa.

Ensimmäisen kerran hän asteli tatamille BJJ-puku päällä vuonna 2008, jolloin harrastaminen kesti ainoastaan puolisen vuotta. Muutama vuosi myöhemmin kesällä 2012 Reuna kuitenkin palasi painimolskeille ja siitä asti laji on tuonut hänet viikoittain mukaan harjoituksiin.

- Mulla ei ole ollut paikat näin hyvässä kunnossa pitkään aikaan kuin nyt. Mä juoksin tuossa välissä ja selkä sekä kaikki paikat oli paljon enemmän jumissa. Nyt ei ole oikeastaan mitään vaivaa, onnistuneen paluun tatamille tehnyt Reuna toteaa yksiselitteisesti.

Myös vanhemmat ihmiset ovat pikkuhiljaa löytäneet brasilialaisen jujutsun viehätyksen, mutta edelleen suurin osa harrastajista on alle 30-vuotiaita nuoria miehiä. Kaikesta huolimatta Reuna suosittelee lajia kaikille ihmisille iästä ja sukupuolesta riippumatta. Kamppailu-urheilukeskukselta löytyy myös yli 40-vuotiaita harrastajia, mutta etenkin valkovöisiä ”ikämiehiä” Reuna kaipaisi lisää.

- Mun ikäisiä kavereita on vielä aika vähän treeneissä. Sitä voisi tietysti miettiä, miten senioreita saisi enemmän mukaan. Tämä on kuitenkin sellainen laji, että vaikka ei tule hirveästi venyteltyä, niin silti notkistuu. Sopii ehdottomasti vanhemmillekin ihmisille, Reuna suosittelee.

Ikä on tuonut Reunalle toki omat rajoitteet, mutta ne eivät ole niinkään fyysisiä rajoitteita, vaan perheen tuomat muut kiireet. Aikaa täytyy priorisoida yhä tarkemmin, eikä treeneissä voi joka ilta käydä:

- Itselläni ikä on tuonut sen ongelman, että ei ole enää aikaa harjoitella kuin maksimissaan 2-3 kertaa viikossa. Paikat kyllä kestävät, mutta kun toinen puolisko käy myös pari kertaa viikossa harrastuksissaan, niin siinä on jo viisi iltaa viikossa. Täytyy kuitenkin olla niitäkin iltoja, että koko perhe on koolla.

Reilu puolitoista vuotta sitten paluun tatamille tehnyt seniorikilpailija kuitenkin korostaa, että harrastaminen ja treenaaminen ovat pitkälti itsestä kiinni.

- Se on kuitenkin vähän asenteesta kiinni. Nykyään osaan arvostaa harjoituksia paljon enemmän, kun ei ole itsestäänselvyys että harjoituksiin pääsee. Tavoitteet täytyy myös asettaa sen mukaisesti, Reuna pohtii.

Kilpaileminen viehättää

Vaikka harjoittelu itsessään on palkitsevaa ja mielekästä, niin Reunaa kiehtoo lajissa kilpaileminen. Helmikuun alkupuolella hän kilpaili ensimmäisen kerran senioreiden sarjassa ja tuloksena oli SM-hopeaa valkovöisten alle 70kg-sarjasta. Senioreissa saa kilpailla, kun ikävuosia kertyy mittariin kilpailuvuonna vähintään 36 vuotta. Suomessa senioreille ei ole kuin yksi sarja iän puolesta, mutta maailmalla sarjoja on useampia. Iäkkäämpiä kilpailijoita on vielä sen verran vähän, että tuhansien järvien maassa ei ole vielä järkevää jakaa sarjoja useampaan eri ikäluokkaan.

- Kilpaileminen on tässä BJJ:ssä hyvä puoli. Kaikille on joku sarja, mihin voi mennä kilpailemaan. Joku sanoikin joskus leikillisesti, että kaikki voivat olla mestareita jossain sarjassa. Senioripuolella tosin on vielä aika vähän porukkaa, Reuna veistelee.

Kaikki eivät tietysti kilpailemisesta pidä, mutta Reuna kokee, että kilpailutilanteessa on jotain ainutlaatuista ja viehättävää.

- Mielestäni kilpaileminen on myös aika tärkeä asia tässä lajissa. Kerran edes kilpailisi. Sitä ei voi edes käsittää, kuinka erilainen tilanne on mennä kisoihin. Se on aika erikoinen tilanne, että kaksi kaveria jotka eivät tunne toisiaan ja harjoittelevat omalla tahollaan. Sitten yksi kaunis päivä ne menee ja seisovat toisiaan vastakkain matolla. Sit kokeillaan, kumpi on parempi. Aika erikoinen tilanne, Reuna naureskelee.

Reuna kannustaa kaikkia kokeilemaan kilpailemisesta, mutta muistuttaa kuitenkin että se on vain yksi osa tätä lajia. Jotkut saavat viehätyksen jostain muusta.

- En minä sitä sano, että kaikkien täytyisi kilpailla. Se olisi kuitenkin varmasti kaikille hieno kokemus. Kaikki eivät ole kuitenkaan sen tyylisiä, että haluaisivat kilpailla, Reuna jatkaa.

Senioreiden SM-kilpailut päättyivät Reunan osalta pistetappioon, mutta siitä huolimatta mies aikoo jatkossakin kilpailla. Lajin monimuotoisuus antaa niin monille eri ihmisille mahdollisuuden pärjätä ja jokaisen täytyy löytää oma tyyli ajan saatossa.

- Olen aina tykännyt painista ja mielestäni BJJ antaa parhaat minulle sopivat tekniikat, koska tässä on paljon mattotekniikkaa. On pystyotteluakin, mutta matto näyttelee kuitenkin aika suurta roolia. Se on mun mielestä kaikkein hauskinta. Jos jotain positiivista tappiosta ottaa, niin mulle palasi halu kisailla kauheasti. Olen tyytyväinen, että ei käynyt niin että olisin päättänyt että en enää koskaan kilpaile, Reuna kertailee kisan jälkeisiä pohdintoja.

- Tässä lajissa on pienellä kaverilla mahdollisuus tekniikalla pärjätä. Tekniikkakeskeinen laji. Se kiehtoo, että sparrataan paljon. Harvoin tässä kuitenkaan sattuu mitään, vaikka kamppailulaji on kyseessä, Reuna jatkaa ja muistuttaa vielä että laji sopii vanhemmallekin ihmiselle.

Senioreihin juuri siirtynyt Reuna aikoo kilpailla myös yleisessä sarjassa, mutta seniorikilpailut tuovat oman mausteensa kilpailukalenteriin vuoden aikana. Kokeneelta Reunalta löytyy myös omia vinkkejä, millä senioritoimintaa saataisiin kehitettyä ja harrastajia vielä helpommin mukaan. Hänellä itsellään on 2,5-vuotias poika, jonka hän aikoo viedä harjoituksiin heti kun poika vain mukana pärjää.

- Toivottavasti senioripuolta saisi (Poriin) lisää tulevaisuudessa. Mulla ei vielä ole vaikeuksia painia muiden kanssa, mutta kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla toinen. Olisihan se hyvä, että jotain olisi, mutta porukkaa täytyisi saada vielä enemmän mukaan, Reuna toteaa tilanteesta.

Koska kamppailulajit tunnetaan nuorten miesten lajina, niin monet eivät välttämättä uskaltaudu mukaan, vaikka varmasti pärjäisivät. Myös Reuna näkee tilanteessa ongelmia:

- Monella voi olla aika iso kynnys lähteä vanhemmalla iällä harrastamaan tätä lajia. Voisi olla hyvä, että olisi jotain henkistä valmennusta. Esimerkiksi peruskurssilla puhuttaisiin siitä, että omaa osaamista ei kannata mitata muiden vaan itsensä kanssa.

Hän kuitenkin jatkaa, että Kamppailu-urheilukeskuksella harjoitusolosuhteet ovat erinomaiset ja kannustava ilmapiiri näkyy kaikkialla. Harjoitukset koostuvat kolmesta osa-alueesta, joihin kuuluvat alkulämmittely ja venyttelyt, tekniikkaosuus sekä sparriosuus. Sparriosuudessa tekniikoita pääsee kokeilemaan oikeissa paini- ja kamppailutilanteissa, jotka tekevät lajin tekniikoista realistisia ja käytännössä toimivia.

- Täällä on hyvä porukka ja tuntuu, että kaikki ovat kiinnostuneita, miten kenellekin kilpailuissa käy. Kaikki myös haluavat, että toinen pärjää, Reuna hehkuttaa haastattelun päätteeksi.

Peruskursseja järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Kaikki lähtee liikkeelle perusteista, joten kaikista lähtökohdista on mahdollisuus tulla mukaan. Kunto kehittyy varmasti kuin itsestään, minkä lisäksi liikkuvuus ja lihaskunto parantuvat viikko viikolta. Brasilialainen jujutsu on loistava laji kehittää fyysistä kuntoa ja löytää uusia kavereita mielenkiintoisen lajin parista.

Teksti: Mikko Harju

Torstain vapaaotteluvuorolle lukkopaini mukaan!

Kirjoittanut Jaakko Räisänen.

Nyt on BJJ:n ja lukkopainin harrastajilla mahdollisuus lisätä harjoittelukertoja tulemalla mukaan torstain vapaaotteluvuorolle. Harjoitukset on mahdollista treenata ilman lyöntejä lukkopainina valmentajan ohjaamana. Tämä lisää myös vapaaottelun harrastajien mahdollisuuksia ottaa haluamansa osa sparrista lukkopainina.

Lisäksi maanantain vapaaotteluvuorolle voivat jatkossa ottaa osaa kaikki Defendon sekä potkunyrkkeilyn harrastajat, jotka omaavat riittävät taidot pystyotteluun sekä sparriin. Maanantain vapaaotteluvuoro on siis Kamppailu-urheilukeskuksen yhteinen pystyotteluvuoro.

Hyödynnä mahdollisuudet ja kehity!

Kurssit ovat alkaneet - mukaan mahtuu vielä!

Kirjoittanut Jaakko Räisänen.

Kevään peruskurssien harjoitukset ovat alkaneet mutta jokaisella kurssilla on vielä tilaa. Mukaan voit tulla parin viikon ajan saapumalla paikanpäälle harjoituksiin ja ilmoittautumalla valmentajalle.

Vielä ei ole myöhäistä aloittaa - Tule yksin tai yhdessä kaverisi kanssa!

Menestys mielessä Lissaboniin!

Kirjoittanut Seppo.

Urholinit menestys mielessä Lissaboniin

Kamppailu-urheiluvuosi käynnistyy vauhdikkaasti Lissabonin European Open-turnauksella 23. tammikuuta. Kovatasoiseen BJJ-turnaukseen lähtee myös Kamppailu-urheilukeskukselta kivenkova kilpailukaksikko, Jesse Urholin ja Riku Urholin.

Veljeksille Lissabon on tuttu kilpailupaikka, joten vuosi on mukava käynnistää tutulla turnauksella.

- Lissabon on aina hyvä vuoden aloitus. Se on tammikuulla joulun jälkeen ja siellä on 2500 kilpailijaa. Tosi hyvä ja laadukas kilpailu, eikä siellä oikein tunne vastustajia, 24-vuotias Jesse kertoo kilpailun taustoista.

Myös 22-vuotias pikkuveli, Riku, lähtee mielenkiinnolla kolmatta kertaa Lissaboniin.

- Tässä on ollut puolen vuoden kilpailutauko, että nyt entistäkin innokkaampana kisaamaan. Sinne on kiva lähteä, koska se on tavallaan isoin kisa, mikä on noin lähellä. Se on sellainen reissu, minkä pystyy itsekin kustantamaan, Riku pohtii.

Edelliset kilpailureissut Portugaliin ovat tuoneet menestystä, joten myös tänä vuonna tarkoitus on tuoda se kirkkain palkinto kotiin. Kaksi vuotta sitten Jesse nappasi sinivöisten EM-kultaa ja viime vuonna tuliaisena oli tuoreena purppuravyönä pronssimitali.

- Suomalaisilla on siellä aina ollut tunnetusti hyvä menestys. Kyllä mä tänä vuonna voitan. Kulta tai häpeä, vanhempi Urholin toteaa yksiselitteisesti.

Ulkomaan kilpailumatkoille on vuosi vuodelta helpompi lähteä, sillä aiemmat kokemukset ja kilpailurutiinit vievät ylimääräisen stressin pois. Tänä vuonna on mahdollisuus keskittyä pelkästään itse ottelemiseen, eikä päätä tarvitse vaivata uudella maisemalla.

- Täältä on kiva lähteä ulkomaille, koska täällä on kova taso. Täällä jos menestyy kilpailuissa, niin voi olla mahdollisuus menestyä ulkomaillakin, kaksi vuotta sitten EM-hopeaa sinivöisissä napannut Riku muistuttaa.

Kisakaupunki on edellisiltä vuosilta tuttu, joten hotellin valitseminen oli myös tänä vuonna helpompaa.

- Joka kerta on ollut eri hotelli. Viimeksi oli huono hotelli jossain surkealla paikalla, mutta nyt hotelli on pari kilometriä kisapaikasta ja siellä on muitakin suomalaisia. Kaupat ovat myös lähellä, joten nyt pitäisi olla hyvä hotelli, Jesse kertoo taustatyöstä.

Lähtökohdat onnistuneelle kisareissulle ovat siis hyvät.

 

Kiinnostus kamppailu-urheiluun lähti kotoa

Veljesparin kiinnostus kamppailu-urheiluun on lähtöisin kotoa nuoruusvuosilta, jolloin he ottivat toistensa kanssa yhteen vähän väliä. Urheilu kokonaisuudessaan on myös kuulunut molempien elämään pienestä pitäen. Myös kaikki perinteiset palloilulajit jalkapallosta sählyyn on tullut koettua.

- Mukulasta asti ollaan koko ajan jotain tehty. Se on ollut elämäntapa, että aina tehdään jotain. Tämä on ollut ensimmäinen urheilulaji, jossa mä olen antanut 100%,brasilialaista jujutsua, lukkopainia ja vapaaottelua harjoitteleva Riku pohdiskelee.

Kamppailu-urheilun kipinä lähti kunnolla liikkeelle showpainista sekä keskenään nahistelusta.

- Me ollaan tapeltu niin paljon pienenä keskenämme. Ollaan hakattu toisiamme nyrkeillä ja kaikilla mahdollisilla esineillä. Jackie Chanin leffoja ja muita on tullut myös katseltua, Jesse kertoo veljesten lapsuudesta.

- Ollaan tehty ikään kuin tappelemisesta laillista. Showpainista kaikki on lähtenyt. Me ollaan aikanaan käyty tatamilla heittämässä toisiamme, Riku lisää pilke silmäkulmassa.

Nykypäivänä molemmat ovat saavuttaneet suurta menestystä brasilialaisen jujutsun (BJJ) sekä lukkopainin parissa. Eri värisiä mitaleita on kertynyt niin valkovöisten, sinivöisten ja nyt myös purppuroiden sarjoista. Suomessa purppuravyöt kilpailevat yhdessä ruskeavöiden sekä mustavöiden kanssa Elite-sarjassa.

Haasteet käyvät vuosi vuodelta kovemmiksi ja harjoittelu on monipuolistunut huomattavasti alkuvuosista.

- Sinivöisissä tasoerot voivat olla kovia, kun siellä voi olla sellaisia jotka ovat juuri saaneet sinisen vyön ja niitä, jotka ovat just saamassa purppuran vyön. Sinivöisissä alkuun pelkästään painittiin, mutta nyt oheistreeni on tullut pikkuhiljaa mukaan, Riku pohtii harjoittelun muuttumista.

- Loppuaika sinivöisissä oli sellaista, että matsit saattoivat kestää vain minuutin tai puolitoista. Suomessa, kun Elitessä ovat mukana purppurat, ruskeat ja mustat, niin ei saa tulla mitään virheitä. Yksi virhe, niin se on siinä, Jesse huomauttaa kovasta tasosta.

Sinivöisten sarjoissa veljekset voittivat lähes kaiken mahdollisen. Jesse nappasi BJJ:n SM-kullan lisäksi muun muassa EM-kultaa sekä No-Gi:n (lukkopainia BJJ-säännöillä) MM-hopeaa marraskuussa 2012. Rikun tilastot ovat lähes identtiset, mutta EM-kisoista saaliina oli hopeaa ja No-Gi:n MM-kisoista kultainen mitali.

Menestys on jatkunut Eliten puolella hurjana ja molemmat ovat päässeet jo mestaruuden makuun kotimaisessa kuninkuussarjassa. Jesse kahmi menneenä vuotena ykkössijoja toisensa perään ja kirkkaimpana kruununa olivat syksyn BJJ:n SM-kilpailut, joissa vanhempi Urholin voitti Eliten avoimen painoluokan mestaruuden. Rikulle menestystä siunaantui muun muassa BJJ:n Finnish Openista keväältä 2013, josta irtosi mestaruus.

- Kun tietää, kuinka paljon ne muut tekee töitä, niin on pakko itsekin tehdä enemmän ja enemmän että pystyy pärjäämään. Nykyään on normaalia, että treenataan painia ja punttia lähes joka kerta, Jesse kertoo harjoittelun kovenemisesta. Menestys ei ole siis tullut ilmaiseksi, vaan töitä tehdään lähes päivittäin.

- Asenne kovenee samalla, kun tietää että vaaditaan enemmän. Treenaaminen kovenee sitä myöten, kun tietää että on tehtävä enemmän. Se tulee jotenkin luonnostaan kehittymisen halusta, Riku jatkaa.

Molemmat veljekset ovat tottuneet kilpailemaan paljon ja he pitävätkin sitä erinomaisena tapana kehittyä ottelijana. Heillä onkin selkeät vinkit sekä kilpailijoille että harrastajille.

- Niin paljon kuin ikinä pystyt, niin kilpaile. Siellä sitä kehitystä tulee ihan sairaasti. Jokaisen joka harrastaa tätä lajia, niin pitäisi ainakin kerran käydä kilpailemassa. Vaikka se ei kiinnostaisi edes yhtään. Se on mun henkilökohtainen mielipiteeni, Jesse kannustaa. Jesse korostaa myös, että pärjätäkseen ei tarvitse olla mikään superihminen.

- Sinivöisissä pärjäsin, vaikka mun fysiikka oli täysi nolla. Kaikki vastustajat olivat minua isompia ja vahvempia. Se (fysiikkatreeni) tulee vasta myöhemmin kuvaan, kun on hiukan oppinut painimaan.

Rikulla ei varsinaisia esikuvia tai idoleita löydy kamppailulajien puolelta, mutta Jesse nostaa esiin kaksi selkeää omaa suosikkiaan: - ”Jacare”. Ronaldo Souza on ehdottomasti kaikkien aikojen huikein ottelija. Nykyään myös Rodolfo Vieira.

 

Kamppailu-urheilukeskus hyvä paikka kehittyä

Yksi merkittävä tekijä veljesten ilmiömäiselle nopealle kehitykselle on ollut Porin Kamppailu-urheilukeskus. Loistavat harjoittelumahdollisuudet yhdistettynä hyvään valmennukseen ovat auttaneet molempia kehittymään koko ajan paremmaksi.

- Onhan meillä täällä älyttömän hienot puitteet. Kamppailu-urheilukeskus on itsessään mahtava paikka treenata. Propsit siitä päävalmentajille, että on tehty tällainen työ, että on saatu tämä aikaiseksi. Välillä aina unohtuu, kuinka hienoa täällä on käydä treenaamassa, Riku kiittelee ja katselee ympärille Kamppailu-urheilukeskuksen kuntosalilla.

Molemmilla on selkeä visio siitä, millä homma saadaan vieläkin paremmaksi ja lajia vietyä eteenpäin Porissa.

- Kisaporukkaa on tullut, vaikka jossain vaiheessa tuntui että homma pääsi vähän kuihtumaan. Nyt on kuitenkin taas lähtenyt hyvin käyntiin. Enemmän jengiä peruskursseille ja kisailemaan, se on sellaista mitä minä haluaisin nähdä. Tämä on kuitenkin kovaa treeniä ja jos tätä tekee puolitosissaan, niin ei luultavasti pärjää, Riku jatkaa ja muistuttaa lajin vaatimuksista.

Sekä Jesseltä että Rikulta udellaan usein, että siirtyvätkö he jossain vaiheessa tosissaan vapaaottelukehiin. Molemmilta löytyy treenikokemusta lajista paljon, mutta viime vuodet ovat pyörineet enemmän BJJ:n sekä lukkopainin ympärillä.

- Mä olen luvannut joskus, että otan yhden matsin joskus. En tiedä, toteutuuko se ikinä. Mä tykkään tuosta painista niin paljon, että minua sylettäisi ihan huolella, jos minusta tulisi sen takia huonompi tässä, että treenaisin enemmän muuta. Never say never, mutta en minä tällä hetkellä näe itseäni missään häkissä vähään aikaan, Jesse päättää haastattelun kertoen keskittymisen olevan tämän vuoden puolella painikilpailuissa.

Urholinit suuntaavat keskiviikkona 22. tammikuuta kohti Lissabonia ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin tuliaisena on tälläkin kertaa muutakin kuin kisakokemusta.

 

Teksti ja kuva: Mikko Harju

Lajinäytös ja ilmoittautuminen lauantaina 18.1. klo 14

Kirjoittanut Jaakko Räisänen.

Kamppailu-urheilukeskuksen kevään 2014 lajinäytökset  ja ilmoittautuminen kursseille on lauantaina 18.1. klo 14.00.

Tervetuloa paikanpäälle tutustumaan saliin ja lajeihin tai vaikka juomaan kuppi kahvia!

Yhteystiedot

Teljänkatu 8, ovi C 8 (kartta)
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Puhelin: 044 3258 379
Palautelomake