Kun vuoden tärkeimmät kilpailut ovat ohi, niin on aika keskittyä perusasioiden ääreen ja hioa kuntoa seuraavan kauden koitoksiin. Näiden asioiden äärellä ollaan Kamppailu-urheilukeskuksella, kun Jesse Urholin ja Ville Heino harjoittelevat kohti kansainvälistä menestystä. Kaksikko on syksyn aikana treenannut säännöllisesti yhdessä, vaikka molemmat tähtäävät eri lajien arvokisoihin.
Villellä takana on elokuiset painin MM-kilpailut ja Jesse kilpaili kotikisoissa ADCC:n MM-kilpailuissa syyskuun lopulla.
- Meillä oli MM-kilpailut elokuussa ja sen jälkeen vähän huilasin. Sitten alettiin Jessen kanssa käymään täällä, kun en lähtenyt enää Jenkkeihin takaisin. 2-3 kertaa viikossa ollaan varmaan käyty ja tämä on ollut mulle sellainen pääpainipaikka sekä isoin apu, mitä tällä hetkellä on, Ville kertoo viimeaikaisia kuvioita.
(Kuva: LEHTIKUVA/AFP)
Heinolla on käynnissä peruskuntokausi ja vaikka harmitus jäi MM-kisoista mieleen, niin ne antoivat kuitenkin itseluottamusta tulevaa varten. Kisaurakka Pariisissa päättyi olympiapronssimitalisti J'den Coxia vastaan.
- EM-kilpailut ovat ensi vuoden maaliskuussa. Coxia vastaan hävisin MM-kisoissa, olin 6-0 johdossa, mutta hävisin 9-6. Olisi täytynyt heti saada 10-0, kun sai rullista käden kiinni. Se olisi ollut iso matsi, mutta kuitenkin hyvä nähdä, että eteenpäin on mennyt ja pystyy noita mitalijätkiä haastamaan, Ville jatkaa.
Jesse elää hieman samanlaista elämää tällä hetkellä kilpailuiden puolesta. Takana on kuukausi sitten päättyneet lukkopainin MM-kilpailut, jossa taival päättyi edellisten MM-kisojen pronssimiestä Rustam Chsieviä vastaan tuomaripäätöksellä.
- Ihan hyvin treenit sujuu. MM-kilpailut oli ja meni niin kuin meni. Harmittaa huomattavasti. Jos niistä 15:stä muusta joku muu olisi tullut ensimmäiseen vastaan, niin olisi voinut mennä toisin, mutta niistä tuli juuri se paras pystypainija, mikä oli siinä parempi kuin minä. Eipä se jossittelu kuitenkaan auta, kun ne kaikki täytyisi kuitenkin voittaa, Jesse summailee MM-kisojen fiiliksiä.
Urholin tunnetaan omien lajiensa parissa vahvana pystypainijana ja tällä hetkellä fokus on hioa sitä osa-aluetta vieläkin paremmaksi. Juuri tähän hommaan Ville on oiva apu viikottaiseen treeniin.
- Yksi treeni vie pystypainissa enemmän eteenpäin kuin monta omaa treeniä yhteensä. Kun ymmärtää sen, että vaikka ne ovat ihan eri lajeja, niin noita painitekniikoita voi yhdistää siihen brassijujutsun pystypainiin. Se liike on niin erilaista, se väsyttää. Pitää oppia liikkumaan ja olemaan mukana. Kyllä se jo vähän paremmin menee kuin ensimmäisillä kerroilla, Jesse jatkaa.
Heinolla on ollut haastetta löytää Suomesta sopivia treenikavereita, mutta Jessen kanssa yhteistyö on sujunut erinomaisesti. Molemmat on suurin piirtein samaa kokoluokkaa, joten laadukasta treeniä on helppo räätälöidä.
- Kyllä mä varmaan jonkun olisin löytänyt matolle seisomaan, jos Jesseä ei olisi ollut, mutta on iso juttu, että on sellainen pari, joka pystyy sen tempon pitämään hyvänä. Saa itse hyvän hyödyn kisoja ajatellen. Se on tähän kohtaan just se, mitä itse tarvitsee, Ville kertoo yhteistreeneistä.
Kaksikon mielestä eri lajien huiput voivat hyvin treenata yhdessä, kun sopivat treeniparit vain löytävät toisensa.
- Mä olen sitä mieltä, että jos on tavoitteellisia urheilijoita, niin tavoitteet pitää olla ulkomailla. Se ei saa olla este treenata keskenään Suomessa, että olisi mahdollisuus että täällä kisoissa kohtaa toisen, Jesse miettii.
Vaikka molemmat ovat kilpailleet jo lajiensa MM-kilpailuissa, niin motivaatiota riittää yhä kovempiin suorituksiin. Villen tavoitteena on napata vapaapainin arvokisamitali, mihin suomalainen ei ole kyennyt sitten 1980-luvun.
- Kansainvälinen läpimurto on vielä tekemättä. Arvokisalätkä olisi kova juttu ja sen takia tässä töitä tehdään päivittäin. Nyt itsellä on ollut iso muutos tietysti Jenkeistä muutto Suomeen. Siinä on ollut vähän stressiä, miten hommat lähtee rullaamaan. Jessestä on ollut iso apu ja liiton rahoitusta vielä odotellaan ensi vuodeksi, mikä on toinen stressin aihe, Ville kertoo tämän hetken tilanteestaan.
(KUVA: BJJ HEROES)
Jessen seuraavat kilpailut ovat näillä näkymin No-Gi SM-kilpailut helmikuussa. Kansainvälinen brasilialaisen jujutsun liitto muutti käytäntöjä tulevaksi vuodeksi, eikä esimerkiksi European Openin pukukisoihin enää pääse ilman mustavöisten rankingpisteitä. Tämä muutos ei Jesseltä kiitosta saa:
- Se on sellainen juttu, mistä en kauheasti tykkää enkä kannata. Että kierrellään pienempiä kisoja, mitkä maksaa tuhat euroa ja siellä on yksi vastustaja ja sit saadaan jotain pisteitä. Sen takia ehkä mun panostukseni on niihin ADCC:n kilpailuihin.
- Pukukisoihin menen varmaan tuomariksi ja No-Gi SM-kilpailuista pääsee vielä ulkomaille, Jesse jatkaa.
Sekä Jesse että Ville ovat päässeet haastamaan ja voittamaankin kovia nimiä maailmalta, mutta tavoitteena on saada lisää kilpailurutiinia, mikä heidät ehkä vielä erottaa kirkkaimmista huipuista.
- Täytyisi vielä saada sellainen päivä, että saisi niitä voittoja monta putkeen. Painissa vaatii vähintään kolme tai neljä matsia, että on mitalimatseissa. Ei tarvitsisi aina olla oma huippupäivä. Ei se Suomessa kiertämällä pelkästään eteenpäin vie. Ulkomailla kisaaminen ja leiritykset ovat tärkeitä, Ville summaa menestyksen eväitä.
Myös Jesse on samoilla linjoilla ja jatkaa:
- Rutiinihan siinä on. Täytyy pystyä moneen voittoon samana päivänä, eikä pitäisi aina joutua ylisuorittamaan.
Joka tapauksessa on selvää, että motivaatiosta ja treenistä tämän kaksikon menestys ei varmasti jää kiinni. He vievät tekemisen yli lajirajojen ja kurottavat maailman huipulle päivä kerrallaan.
